Kymenlaaksossa toimi aluksi yksi yhdistys, Tampereen Teknilliset ry, Kotkan Alaosasto. Etäisyydet Kotkan ja pohjoisen Kymenlaakson välillä aiheuttivat, että kokouksiin osallistuminen oli Kouvola- Kuusankoski suunnasta silloisten kulkuyhteyksien aikana huonoa. Käyty sota toi aktiivista Viipurin Alaosaston väkeä myös Kouvolan seudulle ja niin pidettiin Pohjois-Kymenlaakson alaosaston alustava perustava kokous 7.4.1947. Pääyhdistys oli muuttanut nimensä 1946 Yleiseksi Insinööriyhdistykseksi. Varsinainen perustamiskokous pidettiin toukokuun 14 päivänä. Yhdistys oli hyväksytty pääyhdistykseen muutamaa päivää aiemmin eli 12.5.1947. Pöytäkirjan 6§ oli : Pohjois-Kymenlaakson alaosasto todettiin laillisesti perustetuksi. Yhdistyksen perustava kokous pidettiin ja säännöt hyväksyttiin vasta 14.5., joten pääyhdistys hyväksyi Pohjois-Kymen alaosaston jäsenekseen alustavan kokouksen aikeiden perusteella.

Alaosastoa perustamassa olivat myös Viipurin yhdistyksen jäsenet Jussi Teräväinen ja Tauno Siltanen, jotka "Tänään luovuttivat Jussi Teräväinen ja Tauno Siltanen juhlallisesti tämän entisen Wiipurin alaosaston Kerhokirjan vasta perustetun Pohjois-Kymenlaakson alaosaston hoitoon ja käytettäväksi kunnes alaosasto taas "sinne" perustetaan." Kerhokirjaa säilytetään nykyisin Insinööriliiton toimistossa.

Ensimmäisenä toimintavuonna oli toiminta-alue rajoittunut ainoastaan Kouvolan ja Kuusankosken alueille. Esitelmiä pidettiin ensimmäisenä vuonna 2 kpl, joista insinööri T. Sillanpään esitelmä: "Lyhyt katsaus tähtimaailmoihin" pidettiin vähä-joulujuhlan yhteydessä. Yhdistyksen talous oli myös vapaaehtoispohjalla. Tuloja ei ollut lainkaan ja menoja vain posti- ja puhelinmaksut, jotka rahastonhoitaja on saanut lahjoituksena sihteeriltä, samoin kuin toimistotarpeet. (HUOM! Sihteeri ja rahastonhoitaja oli Eino Willman)

Seuraavana toimintavuonna alkoivat myös excursiot. Yhdistys teki vierailun Kuusankosken ammattikouluun 23.5.1948. Esitelmiä pidettiin 3 ja kokouksia kahdeksan, joista 2 illanvieton yhteydessä. Jäsenmäärä lähti heti vauhdikkaaseen nousuun: perustamisvaiheessa jäseniä oli 12, mutta vuoden 1948 lopussa jo 24.

Pientä hyytymistä alkutaipaleella tapahtui vuonna 1949, jolloin jäsenmäärä tippui yhdellä ja toimintakertomukseen merkittiin toive vilkkaammasta toiminnasta.
1950-luku

Vuosikymmenen ensimmäinen vuosi oli yhdistyksen kannalta todellinen lamavuosi. Yhtään kokousta ei pidetty. Vasta seuraavana vuonna rupesi jälleen toiminta viriämään.

Vuosikymmen alkoi merkittävillä tapahtumilla koskien koko insinööriyhteisöä. Insinööritalo valmistui ja rakennusinsinöörit perustivat oman yhdistyksen. Talon valmistuminen oli yksiselitteisen hyvä asia, johon varoja päätettiin kerätä edelleen. Jälkimmäistä kysymyksestä oli keskustelua Pohjois-Kymen alaosastossa käyty vilkkaasti puolesta ja vastaan.

Työmarkkinakysymykset palkkakysymysten merkeissä olivat ilmeisesti tulleet myös esiin jossain vaiheessa, sillä toimintakertomuksessa 1951 otettiin selkeä kielteinen kanta ettei yhdistys puutu palkka-asioihin.

Vuonna 1951 tehtiin vierailu entiseen perusyhdistykseen eli Ala-Kymen yhdistykseen. Siellä käytiin vierailulla Sunilan tehtailla, Karhulan lasitehtaalla , konepajalla ja puuhiomossa. Myös Insulit -tehdas Korkeakoskella oli sisältynyt ohjelmaan. Aktiivisuus oli taas parantunut kirvoittaen seuraavan lauseen toimintakertomukseen: Onpa ollut todettavissa aika huomattavaa harrastuksen lisääntymistä alaosaston toimintaa kohtaan.

Seuraavana vuonna 1952 käytiin tutustumassa Ala-Kymen osaston kanssa Lappeenrantaan ja siellä oleviin teollisuuslaitoksiin kuten Lappeenrannan Konepajaan, Paraisten Kalkki Oy:n ja Oy Kaukas Ab:iin. Vierailu tehtiin 25.5.1952 ja vastavierailulle Lappeenrannasta tultiin 9.11.1952.

Rekisteröintiä ei oltu vielä hoidettu, vaikka asian eteen oli kyllä tehty toimenpiteitä. Asia jätettiin edelleen kypsymään. Rekisteröintiä käsiteltiin myös seuraavana vuonna, mutta asia haudattiin kun kuultiin YIY:ssä alullepannusta liittoasiasta

Insinööri Tauno Siltanen valittiin 1952 pääyhdistyksen johtokuntaan Pohjois-Kymenlaakson edustajana.

Yhdysvaltain tiedotustoimisto oli aktiivinen viisikymmenluvun puolivälin paikkeilla lainaten teknillisiä filmejä , joita katsomaan tuli myös vieraita muista paikkakunnan teknillisistä yhdistyksistä. Jäsenmäärä kasvoi hiljalleen ollen vuoden 1954 lopussa 34 jäsentä.

Pohjois-Kymen Insinöörit ry rekisteröitiin 12.3.1955. Yleinen Insinööriyhdistys muuttui Insinööriliitoksi vuonna 1954 ja vuoden 1955 aikana yhdistykset rekisteröityivät, sillä liiton sääntöjen mukaan vain rekisteröidyt yhdistykset voivat olla jäseniä. Hieman lamassa ollut esitelmien pito elvytettiin jälleen ja vuonna 1955 pidettiin kuusi esitelmää eri aiheista, mm. atomivoimasta ja atomivoimalaitoksista. Jäsenkattavuus oli hyvä, lähes kaikki Pohjois-Kymenlaaksossa asuvat insinöörit olivat jäseniä. Vuoden 1956 toimintakertomuksesta on luettavissa, että esitelmien aiheet olivat tuona vuonna usein matkakertomuksia. Käytiin tutustumassa Neuvostoliittoon Helsingin Insinöörien järjestämällä matkalla ja Saksasta ja Hollannista oli matkahavaintoja. Yhteinen tilaisuus teknillisen seuran ja rakennusmestareiden kanssa järjestettiin koskien lahosuojausta. Tilaisuus oli suosittu, väkeä kävi noin 60 henkeä.

30.11. 1957 vietettiin yhdistyksen kymmenvuotisjuhlia. Niistä on jäljellä kaksi juhlapuhetta, joissa luodaan katsaus menneeseen kymmenvuotiskauteen. Liiton toiminnanjohtaja Jaakko Liede kävi selostamassa liiton toimintaa ja työtä ja samalla puhaltamassa uskoa ja henkeä yhdistyksen toimintaan.

50-luvun lopussa esitelmän aihe käsitteli jo televisiota, joka oli uusi tekninen laite ja juuri tullut markkinoille.

Vuonna 1959 valittiin Veikko Airola Insinööriliiton hallitukseen.

Esitelmät ja vierailut jatkuivat entiseen malliin. Tehtiin vierailuja rakennustyömaille ja kuultiin ja nähtiin selostuksia jäsenten tekemiltä matkoilta vieraisiin maihin. Suuren suosion sai yhdistyksen järjestämä matkailuilta yleisölle Kuusankosken yhteiskoululla. Siinä esitettiin erilaisia matkailuaiheisia filmejä eri maista. Tilaisuudessa oli 270 maksanutta katsojaa ja sen tuotto luovutettiin Kuusankosken yhteiskoulun matematiikan stipendirahastoon.

15-vuotisjuhlia vietettiin 1.12.1962. Niistä on säilynyt V.V. :n allekirjoittama muistelma.

Kesäkokouksen Pohjois-Kymen Insinöörit järjestivät 13.-15.8.1965 Kouvolassa. Vieraita oli kaikkiaan n. 140 henkeä, jotka saivat tutustua mm. Utissa laskuvarjojääkärikoulutukseen. Päivät onnistuivat hyvin ja toivat kiitosta järjestäjilleen. Vuonna 1965 tehtiin myös vierailu Heinolan Insinöörien vieraaksi 16.5.65 ja he tekivät vastavierailun 24.10. 65.

Vuoden 1966 loppuun mennessä jäsenmäärä oli noussut jo 107:ään Yhdistys piti kokouksia seitsemän kertaa ja johtokunta kolme kertaa. Kimmo Vitikainen Suomen Kaapelitehdas Oy:stä esitelmöi aiheesta: Tietokoneiden käyttö teknillisissä ja kaupallisissa tehtävissä.

Vuoden 1967 alussa vietettiin yhdistyksen 20-vuotisjuhlat. (Muistelma)

Reviiri laajeni vuosikymmenen lopulla jolloin tehtiin kevätretki Leningradiin. Myös naapuriyhdistyksessä Lappeenrannassa vierailtiin tutustuen Kalkkitehtaalle Saimaan Kanavaan ja Simon Rysään (näyttelijä Simo Salmisen omistama ravintola).

1968 esitelmien aiheita jaettiin aihepiireittäin suuremmiksi kokonaisuuksiksi: rakennusaiheinen kokous ja paperiaiheinen kokous. ATK:nkin käyttöä käsiteltiin kahdessa esitelmässä. Seuraavana vuonna kokouksien ja tilaisuuksien aiheet oli suunniteltu osittain ajankohtaisista eikä yksinomaan ammattiaiheista. Syksyn aiheena oli talous ja keskusteltiin aiheesta devalvaatio ja vakautuksen vaikutus talouselämään.

Kevättanssiaiset pidettiin heti vuoden 1970 alussa 17.4.1970. Pyhtään motellissa pidetyssä tilaisuudessa oli 39 osallistujaa ja tilaisuus onnistui hyvin.

Vuoden 1971 huhtikuun 26. päivä pidetyssä kokouksessa julistettiin yhdistyksen viirin suunnittelukilpailu. Se ratkesi 28.9. Voittaneen ehdotuksen oli suunnitellut Martti Partanen. Toimenpiteisiin viirin saamiseksi käyttöön ei pidetty kiirettä, sillä vasta vuoden 1983 toimintakertomuksessa on maininta ryhtymisestä toimenpiteisiin viirin saamisesta yhdistykselle.

25-vuotisjuhlia vietettiin 22.4.1972. Juhlan aluksi käytiin laskemassa kukkatervehdys yhdistyksen perustajajäsenten J. Kalhon ja Eino Willmanin haudoille.

Juhlavuonna kävi myös Insinööriliiton järjestösihteeri Juha-Veikko Kurki selvittelemässä Pohjois-Kymenlaaksossa liiton uutta organisaatiota ja työmarkkinajärjestöasioita.

INSKOn vapaapaikat täytettiin hakemusten perusteella.

Jäsenmäärä kasvoi hiljalleen ollen vuoden 1974 lopussa 128 insinööriä.

Kokouksia pidettiin entiseen malliin keskimäärin kerran kuukaudessa kesäkautta lukuun ottamatta. Pankit alkoivat osoittaa kiinnostusta insinöörejä kohtaan, sillä 9.9.1975 pidettiin postipankissa kuukausikokous. Myös insinöörit osoittivat kiinnostusta pankkeja kohtaan, sillä Ala-Kymen insinöörit päättivät ostaa 52 kpl KOP:n uusia osakkeita ja myydä 160 kpl merkintäoikeuksia. Samassa kokouksessa huhtikuussa päätettiin jatkaa Insinööriliitolle myönnettyä 500mk:n lainaa. Seuraavana vuonna lainattiin 2732.02 mk 1000 mk:n nostovarauksella. Vuoden 1976 tärkein asia oli Insinööriliiton liittyminen AKAVAan ja sen vaikutukset yhdistyksen ja liiton toimintaan.

Esitelmien pito kuihtui 1970-luvun puolivälin paikkeilla, mutta vierailut eri yrityksiin jatkuivat. Vuonna 1976 käytiin tutustumassa mm. Loviisan Atomivoimalaan.

Liiton tiukka rahatilanne huolestutti jäsenistöä, sillä toimintakertomukseen 1977 on laitettu maininta syyskuun kokouksesta, jossa Liiton rahatilannetta kuvattiin huolestuttavaksi ja yhdistyksen saatavat olivat tuolloin 8994, 02 mk. Vuoden 1977 pikkujouluja juhlittiin samalla yhdistyksen 30-vuotisen taipaleen juhlana.

Vuosikymmenen lopussa valittiin Kaakkois-Suomeen piirisihteeri Jarmo Vesa, joka kävi yhdistyksessä syyskokouksessa kertomassa tupo neuvotteluista ja insinöörien ansiokehityksestä.

Jäsenmäärä oli noussut ilahduttavasti vuoden 1980 loppuun jo 278 jäseneen. Vuoden aikana kasvua oli 43 jäsentä. Yhdistyksen tilaisuudet muodostuivat yritysvierailuista paikallisiin ja lähistön yrityksiin sekä kevättanssiaisista Korian upseerikerholla ja koulutustilaisuudesta yhteyshenkilöille.

Jäsenhankintakampanja tuotti hyvää tulosta, sillä yhdistykseen liittyi kampanjan tuloksena 1982 39 ns. kampanjajäsentä erikoisehdoin.

Vuoden 1982 aikana nousi insinööritittelin käyttö otsikoihin. Metsäinsinööri-titteliä vastustettiin kirjoittelemalla sanomalehteen.

Vuonna 1986 tehtiin vierailu ulkomaille Neuvostoliittoon, jossa yhdistyksen jäseniä oli mukana 13 tutustumassa kaupungin kulttuuri ym. nähtävyyksiin.

Yhdistyksen jäsenmäärä ylitti 400:n 80-luvun lopussa ja jäsenmäärä jatkoi tasaista kasvuaan tultaessa 90-luvulle. Toiminta oli perinteistä yhdessäoloa eri tilaisuuksien yhteydessä mm. teatteriesitys, jossa Kouvolan teatterissa katsottiin Luulosairas-esityksestä, sekä piiripäiville osallistuttiin peräti 21 hengen voimalla Lappeenrannassa 1992.

Liiton huoli sisäänottomääristä näkyi myös Pohjois-Kymeen liitosta saapuneessa postissa, kehotuksia vaikuttaa sisäänottomäärin tuli ja samalla taustatietoa aiheesta. Työttömyys synkkeni dramaattisesti heti 1990-luvun alun nousukauden huipun mentyä ohi. Kouvolan seudulla suuret suunnittelutoimistot lomauttivat suunnittelijoita ja insinöörityöttömyys kasvoi koko maan mittakaavassa vuonna 1992 kaksinkertaiseksi edelliseen vuoteen nähden.

Mikkelin piiripäiville osallistuttiin v 1993.

Liitto järjesti vuonna 1992 VIA-koulutuksen yhdistysten toiminnan kehittämiseksi ja sen vaikutukset näkyivät sekä Pohjois-Kymen alueella, että muissakin yhdistyksissä.

Toiminta noudatteli vakiintuneita uomiaan sisältäen teatterikäynnin, yritysvierailut, pikkujoulut ja normaalit syys- ja kevätkokoukset. Toimintaa keskusjärjestön suuntaan oli myös. Yhdistys on voinut käyttää AKAVAn toimistotilaa kokouksiinsa ja sidosryhmäyhteistyötä on tehty AKAVAn Aluetoimiston kanssa.

Yhdistyksen jäsenten rouvat olivat mukana jo alusta saakka. Aluksi osallistuminen oli mukanaoloa juhlissa, mutta 50-luvun alussa rouvat perustivat oman ompeluseuransa. Se keräsi huomattavan summan rahaa Insinööritaloa varten. Pikkujoulujuhlissa kerättiin hedelmäkoriarpajaisilla rahaa, joka lahjoitettiin yhdistykselle.

Kuusikymmenluvun loppupuolella kerättiin ruoka- ja vaatetavaroita, jotka lähetettiin vähävaraisten jouluiloksi.

Pikkujouluissa rouvilla oli myös seitsemänkymmentäluvuilla arpajaisia, joiden tuotto jaettiin osin vähävaraisille osin stipendirahastoon. Toiminta jatkui ompelukerhotoimintana entiseen tapaan.

Rouvien toiminta hiipui 1970-luvun puoliväliin mennessä.

Työmarkkina-asioita oli 1950-luvun alussa esillä, mutta yhdistys otti selkeän kannan, että se ei puutu palkka-asioihin. Työmarkkina-asiat olivatkin syrjässä, kunnes 1970-luvulla alkoi niiden esiintulo, kun liiton toimihenkilöt kävivät asioita selvittämässä. Vuonna 1973 on ammatillisiin pätevyysvaatimuksiin Kouvolan kaupungissa saatu Insinööriliiton tuella korkeakoulututkinnon rinnalle insinööritutkinto. Rakennusinsinöörien ero Insinööriliitosta johtui osin myös työmarkkinatoiminnan lisääntymisestä. Osa jäsenistöstä ei sitä hyväksynyt.

Työmarkkinatoimintaan voitaneen laskea myös yhdysmiesjärjestelmän luomisen alkuvaiheet. Yhdysmiehen tarkoituksena oli toimia tiedontuojana yrityksen ja yhdistyksen välillä.

Vuonna 1974 järjestettiin hotelli Valkealassa työmarkkinaseminaari yhdessä Insinööriliiton kanssa. Liitosta alustajina olivat varatoimitusjohtaja J-V Kurki Ja Varapuheenjohtaja Oiva Koistinen. Tilaisuudessa oli osallistujia myös naapuriyhdistyksistä.

Vuoden 1976 aikana tapahtunut Insinööriliiton liittyminen AKAVAan loi työmarkkinatoiminnalle uskottavuutta. Työmarkkinatoiminta oli tullut myös osaksi arkea yhdistyksen piirissä, sillä sen yhteyteen oli perustettu työmarkkinatoimikunta.

Työmarkkinoilla tapahtuvaa kehitystä seurattiin aktiiviseti ja vuonna 1984 otettiin kantaa ylempien toimihenkilöiden työaikakysymykseen.

Piiritoiminta alkoi yhdistyksessä yhteistyöllä Imatran ja Lappeenrannan yhdistysten kanssa. Yhteinen vaaliliitto valtuuston vaalia varten perustettiin 1974.

Varsinainen piiritoiminta sai alkunsa, kun vuoden 1979 aikana valittiin Kaakkois-Suomen piiriin piirisihteeri, aluksi osapäiväisenä. Ensimmäiseksi piirisihteeriksi, sittemmin piiriasiamieheksi, alueelle tuli Jarmo Vesa. Hän hoiti tehtävää vuoden 2002 loppupuolelle.

Yhdistys osallistui tiiviisti piirin neuvottelukunnan ja työvaliokunnan toimintaan. Edustajana molemmissa oli Seppo Huttunen.

Piirin organisaatiota muovattiin vuoden 1985 alusta siten, että puheenjohtajistoon tuli alueyhdistysten puheenjohtajat ja valtakunnallisten yhdistysten edustajat. Myös Liiton hallituksen jäsenet Itä- ja Kaakkois-Suomen alueelta osallistuivat puheenjohtajiston kokouksiin.

Yhdistys on osallistunut aktiivisesti piirin toimintaan ja siten vahvistanut lujaa yhteistyötä Itä- ja Kaakkois-Suomen piirien osalta.

Scroll to top